Kun käy hyvin

Tässä päivässä oli kaikki ainekset kasassa valivali-päivään. Pienin valvoi pitkin yötä ja heräsin aamulla järkyssä flunssassa.

Olen kuitenkin huomannut, että juuri tällaisena päivänä kannattaa vaikka vähän väkisinkin vaihtaa positiiviselle vaihteelle. Kun oikein keskittyy ajattelemaan elämässä erityisen hyvin olevia asioita, olo muuttuu positiivisemmaksi ja iloisemmaksi. Poissulkumenetelmä? Valituksessa ja mutinassa on niin helppoa velloa, mutta se on täysin turhaa. Vie vain energiaa ja saa mielen harmaaksi. Tätä käytän nykyään hyödyksi päivittäin, lähes aina kun vastaan tulee jokin harmaa tai musta kohta.

Positiivisesta ajattelusta tuli mieleen toinen juttu, joka kuulostaa ehkä jonkun korviin huuhaalta ja ihan kummaltakin, mutta on havahduttanut viime aikoina. Olen nimittäin huomannut, että melkein kaikki mitä toivon, toteutuu, kunhan muotoilen toiveeni riittävän selkeäksi. Toiveesta tuleekin tavoite kun sen saa selkeytettyä tavoiteltavaksi, ja mieli alkaa osin tietoisesti, osin ehkä tiedostamattakin toimia ohjaten kohti tavoitetta. Kerron esimerkin työstäni; haaveilin keväällä tietynlaisesta muutoksesta työssä. Syksyllä hakeuduin vuoden mittaiseen some – koulutukseen ja nyt käsissäni on yhtäkkiä valtava valikoima työkaluja joilla viedä työtä juuri siihen toivomaani suuntaan.

Toinen esimerkki blogiin liittyen: jo viime vuonna haaveilin isommasta muutoksesta blogissa. Raikkaammasta ulkoasusta, uusista toiminnoista, muutoksesta. Alle vaadittiin irroittautuminen tutusta portaalista ja nyt ollaan siinä pisteessä, että tulevan vuorokauden aikana blogi siirtyy wordpress.com:sta wordpress.org:iin. Tämä muutos avaa rajattomat mahdollisuudet ulkoasumuutoksille, toiminnoille, kaikelle. Innoissani! Pieniä juttuja tähän ei edes tarvitse nostaa, sama kaava tuntuu toistuvan niissäkin.

Hämmästyttävää, mahtavaa ja vähän erikoistakin samalla. Vähän epäilyäkin herättävää, vaikka todennäköisesti kyse on vain selkeiksi asetetuista tavoitteista ja keinoista niiden saavuttamiseen. Mitä uskaltaa toivoa, mitä kaikkea voikaan toivoa?

Mietteliästä iltaa!

Onnistunut miniloma

Voi miten kiva minireissu meillä oli! Helsinki helli melkoisella tuuli – räntäsadeyhdistelmällä, mutta ei otettu nokkaamme! Näen tätä rakasta ystävääni naamatusten ihan liian harvoin, mutta juttu meillä kyllä tavatessa luistaa aina niinkuin sydänystävillä yleensä.

Perjantaina Norwegian oli toista tuntia myöhässä, joten pääsin aika myöhään perille. Uusi omistaja odotti kentällä Mulberryn Alexaa, oikein sujuvaa laukkukauppaa tämä tällainen. Kiitos vielä! Lauantaina heräsimme pitkien unien jälkeen kunnon aamiaiselle ja pörräsimme päivän kaupungilla sisustus- ja vaatekaupoilla kierrellen. Olin pohtinut pidempään laukkurahojen uudelleensijoituskohdetta, Instagram -seuraajat ehkä arvaavatkin viikonlopun Luxbag-löytöni.

Ystäväni oli varannut meille illaksi pöydän ravintola Farangista,  tykkäsin ruuasta! Kävelimme räntäsateessa takaisin hotellille, teki hyvää! Mikä mukavinta, tähän päivään jäi vielä monta tuntia pölötysaikaa ennen kuin hyppäsin taksiin.

Näillä eväillä on mukava suunnata uuteen viikkoon. Hyvää sunnuntaita ja terkut leidille Fazerilta!

Menossa

Norwegian nousi parin tunnin myöhästelyn jälkeen ilmaan ja pieni irtiottomatkani pääsi alkamaan. Huomenna luvassa kiireetöntä aamiaista, rauhallista kiertelyä kaupoilla ja hyvää ruokaa. Katkeamatonta untakin? Ihan pakko käydä -sisustusliikkeitä ja vaatekauppoja saa huikata, yhtä mustaa ja nahkaista juttua aion käydä ainakin kokeilemassa..

Hyvää viikonloppua!

 

Oulun surkein kuski?

Osa saattaa muistaa ikivanhan Pysäköinnin vaikeus -postauksen (tässä oli aikanaan NIIN hersyviä kommentteja, että nauraa tyrskin kyyneleet silmissä niitä lukiessani. Harmi, että ne katosivat siirrossa Bellan ja Indiedaysin välillä), tuota.. Pari uuden vuoden tunnustusta.

En osaa edelleenkään peruuttaa taskuun, olen kadottanut ne vähätkin taidot mitä joskus osasin.

Meillä on 2010 hankittu Skoda Superb ns. ykkösautona. Hurjan hyvä auto, arkisin sen käytössä joka liikkuu lapsien kanssa. Eli ei minun. Minä ajan kakkosautoamme, joka on vanha Nissan Almera vuodelta 2001? Olemme päättäneet, että se ajetaan loppuun ennen uuden kakkosauton hankintaa, mutta voi, sitä odotellessa! Tuolla vanhalla autolla ajo tällaisilla lumisateisilla keleillä on ihan tuskaa. Moottoritiellä kaistojen välissä olevan, ajoittain paksummankin lumikertymän yli ajo ei ole herkkua, tuossahan ei tietenkään ole mitään ajonvakautusjärjestelmiä. Mitä enemmän tuulee, ja mitä kovempi nopeus, sen epävakaamman oloinen auto on.

Mutta mikä kiusallisinta: koska olen niin tottunut ykkösauton peruutustutkaan, huomaan, että peruutustaitoni ovat ruostumassa. Miksi pitää olla niin kirotun vaikeaa arvioida peileistä peruutustilaa? Peruutustutkan pitäisi kuulua vakiovarusteena ajokorttiin ja se sitten kiinnitettäisiin aina siihen autoon, jota ajat.

Ai mitä, osuinko johonkin autoon työpaikan parkkiksella, ikkunatkin vielä vähän lumisina harjailun jälkeen? Mistä niin päättelit? Myönnän, olen kyllä kerran peruuttanut tuolla autolla eläinkaupan pihassa tolppaan (koirakin katsoi kummastuneena kun auto pysähtyi sellaisen pamauksen kera), ja kerran Jyväskylässä kerrostalomme kulmaan ja joskus johonkin betonipossuun. Nekin ilmestyvät aina ihan tyhjästä. Ja kerran, voi tämä on pakko kertoa, kerran kun olin johonkin vähän raapinut tuon Almeran kylkeä, entinen naapurimme meni ja hinasi peräkärrynsä juuri siihen samaan kylkeen. Voi miten hyvä siitä kyljestä sitten tuli kun se tietenkin pahoittelevan naapurin piikkiin maalattiin!

Kotteroista nahkahameisiin..Taas yksi kuinka monta eri asuyhdistelmää keksit aamuhämärissä nahkahameesta – asu. Lyhythihainen kollaripaita on H&M:n, toimi hameen kanssa ihan kivasti.

Lumista keskiviikkoa! Varokaa viekkaita betonipossuja..

Viini on vihreää aidan toisella puolen

Jos viikko alkaa ”tuo sushia kotimatkalla” viestillä, voiko se edetä muutoin kuin hyvin? Mielikuvissani lapsettomat pariskunnat suuntaavat lähes päivittäin töiden jälkeen ulos syömään tai edes viinilasillisille. Sen jälkeen he palaavat kiireettä hiljaiseen, rauhalliseen ja siistiin kotiinsa rentoutuen loppuillan hyvien lehtien ja musiikin parissa. Ja tietenkin nukkuvat rauhassa ja unien katkeamatta yönsä niin, että heräävät virkeinä uuteen aamuun. Ilman silmäpusseja ja haukotuksia, kuinkas muuten.

Viinilasillisista  ja rauhallisista hetkistä on kasvanut mulle vihreä, aidan takaa versova ruoho, vaikken edes pidä viinistä!

Saattaa olla, että on kertynyt pientä vajetta rauhan ja hiljaisuuden suhteen. Puhumattakaan unesta. Sitä lääkitsee tuleva viikonloppu, jolloin lennän Helsinkiin viettämään tyttöjen viikonloppua rakkaan ystäväni kanssa. Ei sillä, että ystäväiseni mikään tuppisuu olisi, mutten oleta hänen huutelevan pupua tai tyynyä viiden aikoihin aamulla. Voi myös olla, ettei hän huolimatta paikasta ja hetkestä hoe jotain asiaa itsepintaisesti niin kauan, että reagoin jotenkin. Uskon, että viikonlopun jälkeen kaipaan taas pieniä sormia lahkeisiini ja sohvalla hyppimisestä syntyvää kikatusta.

Hyvää viikkoa kaikille!

ps. Olen aivan ihastunut tässä viime aikoina puhelimeni Sketchbook for Galaxy-ohjelmaan. Samsungin Note 3:ssa on lisävarusteena kynä, jolla näyttöön voi kirjoittaa omalla käsialalla. Olen raapustellut melkeinpä päivittäin itselleni tuolla ohjelmassa mietelauseita ja kuvia! (Saan usein kuulla, että mulla on opettajaksi harvinaisen epäselvä käsiala? )