Turhauttavaa feikkilaatua

Kuume palasi seuralaisekseni taas, tällä hetkellä palelu on poissa ja olo sellainen kuin olisin saunassa. Mutta pää on hetkellisesti selvä, joten julkaisen postauksen, jota olen luonnostellut jo pidempään. Jutellaanko vähän tuotteista, jotka vaikuttavat ostohetkellä hyvälaatuisilta, mutta osoittautuvat myöhemmin joksikin muuksi? Olkoon vaikka feikkilaatua. Tämä postaus liittyy kiinteästi Kertakäyttövaateko? -postaukseen, jossa kirosin heikkolaatuista parinkympin trikoomekkoani. Kirjoitin tuon postauksen yhteydessä näin

Koska tämä risoo minua sen verran, haluan sanoa kipakan sanan, tai oikeammin huutaa vetoomuksen vaatteiden hyvän laadun takaisin saamiseksi. Vaikka kuulostan vanhalta tädiltä näin sanoessani, kyllä vaatteiden laatu oli toisenlainen kymmenen vuotta sitten. Alkaa tuntua, että saadakseni ostettua hyvälaatuisia vaatteita minun pitää ensin koluta läpi netissä yrityksen tausta, sen jälkeen lähes kirjekurssiopiskella jonkinlainen materiaali- ja vaatteen valmistusalan lyhyt oppimäärä ja viimeiseksi tuplatarkistaa vaate liikkeessä sekä keino- että luonnonvalossa. Haloo! Olen työssäkäyvä äiti, jonka aika vaatekaupassa saattaa tällä hetkellä olla puoli tuntia. Jo pelkkään etsiskelyyn ja sovittamiseen menee yli puolet tuosta ajasta. Vaikka tällä haasteella ei tekstiiliteollisuuden suuntaa käännettäisikään, toivoisin tämän kuitenkin herättävän ajatuksia ja saavan aikaan pohdintaa. Kun riittävän moni jättää ne kura-laatuiset rätit kauppaan, on pakko vähitellen siirtyä valmistamaan parempaa laatua.

Kiertääkseni vastaavia tilanteita olen pyrkinyt ostamaan vaatteita hyvistä materiaaleista ja neurottisena hypistellyt ja rypistellyt ja silitellyt ostoaikeen kohteena olevia vaatteita. En halua edes tietää, miltä toimintani mahtaa näyttää valvontakameroissa..

Tässä alla vain pari ajatusta vuosien varrelta, näitä on lukuisia muitakin.

Oi, 100% silkkiä, kyllä Massimo Dutti osaa. Hypistelen (ja rypistelen) silkkitoppia matkalla – vaikuttaa hyvältä, kassalle.

Puolta vuotta myöhemmin huomaan talvipakkasella villakangastakin riisuttuani ettei silkkitoppini läpäisekään pitkäaikaisempaa rypistystestiä takin alla. Edessä on kahdeksan tunnin työpäivä ja asuni näkyvin osanen näyttää siltä, että heräsin tähän päivään veneen alta. Kiristelen hampaitani.

Premium quality. 100% kasmiria, muut suosittelevat, onpa ihana paita.

Hieman myöhemmin, ensimmäisen hellävaraisen pesun jälkeen 4½-vuotiaallani on hänelle 104 cm täysin sopiva m-kokoinen kasmirpusero. Ostin vaatteen, jota ei voikaan pestä, vaikka ohje niin sanoo. Hmm?

Alkaa vähän nyppimään, kun vaate, jonka oletat olevan hyvälaatuinen, osoittautuukin joksikin muuksi. Ja se nyppii vielä enemmän siksi, että olet käyttänyt ostokseesi tuntuvasti enemmän kuin pari kymppiä. Itse asiassa tällainen mukalaatu, joka uskottelee olevansa laatua, nyppii mua paljon enemmän kuin halpaketjujen edelliset rätit!

Miksi näin?? Onko teillä vastaavia kokemuksia? Kuvien (oikeasti hyvälaatuiset) kengät eivät liity tapaukseen, valikoituivat tähän vaan kuvituskuviksi.

Ajatuksia yhden naisen toimivasta vaatekaapista

Hajanaisia ajatuksia vaatevalikoiman karsimisprojektista. Yksi vaikeimmista asioista on löytää ja ostaa täydellisesti sekä omalle vartalolle, että omaan tyyliin sopivia vaatteita. Moni juttu näyttää kivalta netissä tai liikkeessä rekissä, mutta kotona peilin edessä se sama juttu ei enää näytäkään hyvältä. Päädyt ostamaan jotain ”aika hyvää”, sitten kuukauden päästä löydät taas vähän paremman jne. Yhtäkkiä vaaterekissäsi roikkuu kolme samantyylistä mekkoa, joiden parhaat palat yhdistämällä saisit yhden just täydellisen. Entäs sitten trendit? Vaihtuvat aivan hurjaa vauhtia. Mitä enemmän kunkin hetken in-juttuja ostaa, sen rikkonaisemmaksi tyyli käy.

Olen tämän vuoden puolella myynyt pois nopealla laskulla ainakin 50 vaatetta (vaatteet ja kengät). Olin valtavan tyytyväinen kesäkuun alun torikirppikseen; minulla oli valmiiksi hinnoiteltuja vaatteita ja tarjoa mitä haluat -tuotteita – kaikki sellaisia, joita en ollut enää aikoihin käyttänyt. Kotiin lähtiessäni kassani oli neljäsataa plussalla. Summa tuntui isolta vaaatteista, jotka vain seisoivat varastossa ja tangoilla. Lisäksi kasasin muutaman ison kassin suoraan kierrätykseen. Vaatehuoneessani on selvästi väljempää. Jos muistatte Tuhat ja yksi vaatetta -postauksen, päivitetty lukema olisi nyt noin 140.

Capsule wardroben tavoittelu tuntuu muuten puskevan silmille vähän joka puolelta, vaikka ostotarpeita synnyttävä inspiraatiovirta kasvaa kasvamistaan. Näen Pinterestissa kuvan tyylikkäästä naisesta, kuva herättää halun luoda vastaava asukokonaisuus. Yksi osanen puuttuu, löydän sen verkkokaupasta. Ostanko uskoen näyttäväni vastaavassa asussa itsekin yhtä hyvältä?

Kevään aikana huomasin, että minulle mitään pysyvää, täydellistä vaatekokoelmaa ei olekaan.  Toki on aikaa kestäviä vaatteita, mutta muilta osin valikoima elää jonkun verran aina, oma tyylikin hioutuu ja elää. Pohdinnoissani olen myös tullut siihen tulokseen, että jos haluaa pitää vaatevalikoiman melko rajallisena ja ajattomanakin, kannattaa satsata joihinkin trendikkäämpiin kenkiin. Jos asukokonaisuus on melko hillitty ja klassinen, kengät tuovat siihen tiettyä ekstraa. Minun ongelmani on ehkä aiemmin ollut klassisuus ja hillityt valinnat kaikessa, myös niissä kengissä. Silloin kokonaisuus on saattanut jäädä ikään kuin aavistuksen vaille sitä jotain.

Matka jatkuu! :)

Sä oot silkkii

Sain vähän aikaa sitten kommentin Kaisalta, johon lupasin vastausta ihan postauksen muodossa:

Tiedätkö jotain hyviä nettikauppoja joista saisi tuollaisia kauniita silkkipaitoja kuin sinulla on? Kaipaan ihan perus t-paitoja ja toppeja neuleiden alle, sekä myös pitkähihaista vaatetta. Vaatekaapissani on muutamia silkkivaatteita, joita en ole erityisemmin huoltanut kun en ole niitä paljoa pitänytkään. Miten huollat silkkivaatteitasi? Pesetkö ne yleensä käsin vai koneessa? Tai mitä tulisi erityisesti ottaa huomioon kun tekee ostopäätöstä?

Vaatemerkeistä suosikkini on Filippa K. Merkin vakiovalikoimasta löytyy pitkää alustoppia, hyviä perus-t-paitoja ja sitä silkkiä. Esimerkiksi Perfectly Basics –verkkokauppa myy kauniita naisellisia vaatteita, siellä on parasta aikaakin myynnissä sama luonnonvalkoinen silkkipaita kuin omani. Olen tilannut tuolta ongelmitta muutamaan otteeseen, valikoima on hyvä – tällä hetkellä varmaankin verkkokauppasuosikkini. Myös Zalandolta löytyy sama pusero. Stockmannin verkkokaupassa on myös myynnissä jonkun verran Filippa K:ta, tätä silkkitoppia olen silmäillyt useamman kerran.

Ostopäätöstä mutustellessa hypistelen yleensä silkkivaatetta tarkemmin; rypistyykö se käteen puristaessa, liimautuuko vaate ihoon jos sitä hieman hankaa? Halvemmat silkkivaatteet ovat usein liimautujia, ei näytä kovin hyvältä kun vaate on kelmun lailla ympärilläsi.

Sitten silkkivaatteiden huoltamisesta. Vaihdan heti töistä tullessani rymyämistä kestävät kotivaatteet ja säilytän puserot ilmavasti ripustimissa. Pesen vain silloin kun likaantuvat / tahraantuvat, muuten riittää tuuletus nurin päin käännettynä. Olen aikaisemminkin kertonut, etten hikoile juuri koskaan, vaatteet likaantuvat vain jos porsastelen ruokaa päälleni tms. Tätä kyllä tapahtuu ihan riittävän usein.. Marseillesaippua (tätä saa ihan perusmarketeista) on hellävarainen pesuaine, joka sopii tahroille. Jos pesen silkkituotteita itse, pesen ne kuitenkin yleensä koneessa pesupussissa silkki-villaohjelmalla ja silkin pesuaineella. Luin jostain, että käsinpesu on konepesua kovakouraisempaa. (hehe). Kuvan puseroista pidän luonnonvalkoisesta ja beigestä eniten, ne olen yleensä käyttänyt pesulassa, ihan vaan varmuuden vuoksi. Muiden piloille meno ei harmittaisi yhtä paljon.

Silkki on ihana, huolitellun olon tuova materiaali, mutta en käyttäisi vaaleimpia silkkipuseroitani tyttöjä sylkytellessäni. Ne pysyköön työ- ja muu aikuisten meno -puseroina.

Vaatehuollosta puheen ollen, Suvi haastoi minut toukokuussa kertomaan kodin laiminlyödystä tilasta. Tuota noin..

Auts! Miksiköhän äidin vaatehuone on lapsille niin kiinnostava paikka? Etenkin pienin työntyy sinne joka päivä, ja ottaa aina ensimmäisenä käteensä ripsien taivuttimet. Naksuttelee niitä hymyillen. Hän myös mielellään tyhjentää vaatehuoneen lattialla olevia laukkuja, siellä sikin sokin vaipat ja nenäliinat.

Entäs nuo hyllyt sitten? Asialla on ollut rouva itse. Kirppikseltä vapaaksi jääneet ripustimet ovat vaateläjän päällä ja hyllyiltä pursuaa vaatetta. Tämän vuoksi haluaisin kaikki vaatteet ripustimiin ja tangoille, ja loput umpinaisiin laatikoihin. My eyes, onneksi on ovi joka sulkea! Mitä kodin tilaa Vastarintaman M ja Vaaleanpunaisen hirsitalon Marja laiminlyövät?

Kertakäyttövaateko?

Moni kakku päältä kaunis? Halvalla ei saa hyvää? Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa?

Siinä tuolin karmilla maksimittainen kesämekkoni: pitkä, väljä, liehuvainen, hyvän mallinen ja värinen. Viileä helteellä ja lämmin vähän viileämmällä. Periaatteessa juuri sitä mitä pitääkin.

MUTTA siihen pukeutuneena olo on aina nuhjuinen. Niin nuhjuinen, että tekisi mieli kirkua. Trikoo on läpikuultavaa, enkä siksi laittaisi mekkoa töihin. Olen käyttänyt mekkoa maksimissaan 15 kertaa ja pessyt vasta kahdesti. Kangas on nyppääntynyt kyljistä isolta alueelta näkyvästi. Ensimmäisen pesun jälkeen mekon saumat eivät enää suoristuneet vaan venkoilevat sinne tänne. Trikoon pinta on niin venyvän vanuvaa ja pehmeää, että musta kangas kerää jokaisen karvan ja hipun itseensä. Loppupäivästä näytän kävelevältä tarrarullalta.

Tämä ei varmaan harmittaisi niin paljon, jos mekko muutenkin olisi epämieluinen, mutta ärtymyksekseni vastaan ei ole tullut parempaakaan. Jatkan siis tarrarullana liikuskelua. Kun lisätään siihen vielä pienet tyttäreni, jotka usein ovat helmassani kiinni käsillään, olen ehkä tarrarullan ja tiskirätin sekoitus? Tämä aihe tuli mieleeni, kas kummaa, vierailtuani mekossa tänään päivän koiraperheessä..

Pitääkö vaan hyväksyä, että noin kahdenkympin trikoomaksimekko on käytännössä kertakäyttövaate? Ongelma ei ole edes tuo hinta, vaan 2-5 kertaa kalliimmassa vaatteessakin on usein repsottavat, huonosti ommellut napit jo ensimmäisellä käyttökerralla. Kerran ostamastani pitkästä hameesta purkautui ensimmäisen käyttöpäivän aikana takaa helmasta useampi sentti, ilmeisesti roikkuvan, huonosti viimeistellyn langan vuoksi. Tietenkään minulla ei ollut vaihtohametta tai ompelutarvikkeita mukana.

Koska tämä risoo minua sen verran, haluan sanoa kipakan sanan, tai oikeammin huutaa vetoomuksen vaatteiden hyvän laadun takaisin saamiseksi. Vaikka kuulostan vanhalta tädiltä näin sanoessani, kyllä vaatteiden laatu oli toisenlainen kymmenen vuotta sitten. Alkaa tuntua, että saadakseni ostettua hyvälaatuisia vaatteita minun pitää ensin koluta läpi netissä yrityksen tausta, sen jälkeen lähes kirjekurssiopiskella jonkinlainen materiaali- ja vaatteen valmistusalan lyhyt oppimäärä ja viimeiseksi tuplatarkistaa vaate liikkeessä sekä keino- että luonnonvalossa. Haloo! Olen työssäkäyvä äiti, jonka aika vaatekaupassa saattaa tällä hetkellä olla puoli tuntia. Jo pelkkään etsiskelyyn ja sovittamiseen menee yli puolet tuosta ajasta. Vaikka tällä haasteella ei tekstiiliteollisuuden suuntaa käännettäisikään, toivoisin tämän kuitenkin herättävän ajatuksia ja saavan aikaan pohdintaa. Kun riittävän moni jättää ne kura-laatuiset rätit kauppaan, on pakko vähitellen siirtyä valmistamaan parempaa laatua.

KERTAKÄYTTÖVAATE?-HAASTE: Haluaisin kuulla mikä on pahin ja ehkä hersyvinkin sinun kohdallesi osunut ”laatuvaate”? Mikä tuossa vaatteessa mätti, miltä osalta laatu oli täyttä kuraa?
Jos sinulla on blogi, haluaisin niin mielelläni nähdä julkaistun kuvan tästä huikeasta hutusta. Jos tartut haasteeseen, tuothan linkin tähän kommenttiboksiin, että pääsen jakamaan tuskanne.

Haastan erityisesti mukaan Marjukan, Anne Malian, Anna-Marian, Veeran, Lilin, Majn sekä kanssani toimivaa vaatearsenaalia etsivän Norpan ja Lisbetin.

Oleellista: silkkipaita

Parhainta perjantaita! Tässä muutama asu tämän viikon työpäiviltä. Mikä näitä kaikkia asuja yhdistää?

Istuviin housuihin yhdistetty laskeutuva yläosa, joka minun työkäytössäni on usein silkkiä. Oikeastaan vaatehuoneessani ei ole kuin viisi aktiivisessa käytössä olevaa silkkipuseroa, mutta viidelläkin pärjää oikein hyvin. Näistä alimman kuvan vaaleanpunainen rintataskullinen pusero ei ole silkkiä, ja sen kyllä huomaa. Kangas on paljon kovempaa (ja halvemman oloista), onneksi väljyys pelastaa. Onhan se ihanaa arkiluksusta kun päällä on pehmeä, ylellisen tuntuinen pusero, joka vielä näyttää hyvältä!

Olenkin vaatehuoneen pelkistämisprosessissa tullut siihen tulokseen, että yksi oleellinen osa minun vaatevalikoimaani on silkkipusero. Hyviä sellaisia kohtuuhintaisina löytyy muun muassa Filippa K:lta; omistani kolme viidestä on tuolta merkiltä. Rakastan tuota oranssia hihatonta, joka tuo pirteää hehkua iholle ja sopii hiusten väriin.

Muita silkkipuseroiden ystäviä?

Farkuissa on viime päivinä ollut jo tosi kuuma, ensi viikolla ajattelin pitää työasuissa hameviikon. Sukkikset heivasin jo viikon alussa ja olen ilolla käyttänyt paljain varpain kaksia suosikkisandaalejani. Nuo mustat nilkkaremmilliset Chloét olette jo moneen kertaan nähneet, ristiin remmitettyjä Clarksin softwear-sandaaleita olette ehkä nähneet vähemmän? Ostin nuo pari kesää sitten, loistavat jalassa päkiätyynyjen ansiosta.

Aurinkoista viikonloppua!