Kuuri

Kuva kertoo kaiken.

Mietin miten ne selviävät, joilla ei ole kodissaan isoa saunaa? Kuuma sauna aivan täynnä leluja, seuraavaksi sinne kaikki patjat, tyynyt ja muut, pyykkikone myllää minkä ehtii. ”Äitiiiiii, milloin saan pelin pois saunasta?” Toinen käy ihmettelemässä saunan lasioven takana ja osoittelee lelukoiraansa ”Haua, haua!”

Vanhemmuudessa lasten sairastelut ovat kinkkisiä. Etenkin jos sairastat samalla itsekin, yrk! Meidän tyttäremme ovat onneksi olleet tosi terveitä, vain esikoista on käytetty kerran lääkärissä korvien näytössä – sekin osoittautui vääräksi hälytykseksi. Ainut isompi juttu on ollut viime talven oksennustautiaalto, joka kesti vähän pidempään. Siinä kyllä ehti hioutua jo aika hyvä rutiini kylpyhuoneeseen viritettyine sänkyineen, joten vastaavan seuraavan kerran kohdalle osuessa on jo toimintamalli testattuna ja hyväksi havaittuna. Kausiflunssa roikkuu niskassa uhkana melkein koko talvikauden, pliis tälle talvelle niitä vain vähän.

Mikähän siinäkin on, että usein kaikenlainen oireilu alkaa keskellä yötä? Lapset itkevät ja itse olet aivan jumissa kesken unien herättyäsi. Kompastut eteisessä kenkiin ja vaippaikäinen onnistuu tekemään tarpeensa lattialle. ”Taata!” Jep, sepä se.

Lastenhoitoa hankalissa olosuhteissa vai jotain muuta?

Heippa! Ensimmäinen päivä loman jälkeen kotona, pieni kulttuurishokki taitaa aina kuulua tähän päivään.

Teen vielä yhden lomakuvapostauksen, mutta tässä muutama sananen lomaviikosta tyttärien kanssa. Keväinen Teneriffa-viikko sujui hyvin ja lukaisin vielä ennen lähtöä Kun kiljusen herrasväki matkustaa -postauksen; lähdin varsin luottavaisin mielin tällä kertaa matkaan.

Jatkoa ajatellen muistiin itselle: Ei enää yhtään lentoa niin, että pienemmällä ei ole omaa paikkaa. Hän nukkui vain pienen hetken menolennolla, tulolennolla ei silmän räpäystäkään.

Penkkien yli takana istuvia kuikuileva virnistelijä? Jep, meidän tyttö.
Kuka kiljaisi uskomattoman korkealta ihan vain kiljumisen ilosta pariin kertaan niin, että varmasti muidenkin kuin meidän korvamme menivät lukkoon? Jepjep.
Osoitti mieltään äänekkäästi aina kun ei saanut jotain haluamaansa: maissinaksuja, yliannosta ksylitolinamuja, potkia ruokapöytiämme, kiemurrella lattialla jalkatilassa? Jep taas.

Harkintaan toisen tabletin osto ensi kesän alkuun mennessä. Isompi viihtyy omansa parissa niin, että on erittäin sujuva matkustaja.

Hotellimme oli Finnmatkojen Sensatori Side ja soveltui erittäin hyvin lapsiperheelle. Hotellissa on oikeastaan kaksi aluetta; toinen vain aikuisille ja toinen kaikille muille. Huoneemme sijaitsi family sectionissa parvekeella ja merinäköalalla. Huoneisto oli reilun kokoinen, kaksi huonetta plus kylpyhuone.

Tytöt nukkuivat toisessa huoneessa: toinen tavallisessa sängyssä, toinen tilavassa matkasängyssä ja me toisessa huoneessa. Aivan parvekkeemme alapuolella oli suuri kaikille avoin allasalue, jossa oli iso lastenallas (vain 35 cm syvä; kuvassa alla aivan oikealla) ja kaksi muuta allasta. Allasalueen vierestä löytyi myös leikkikenttä ja –talo.

All inclusive –matkaamme sisältyi oikeastaan kaikki ruokailu hotellin alueella, myös minibaari. Huoneessa oli vedenkeitin, joten pullomaidon lämmitys onnistui erittäin hyvin. Kuopus juo pullollisen maitoa vielä kahdesti päivässä.

Söimme jokaisena päivänä Divan – buffetravintolassa ja lapsille löytyi aina monenlaista syötävää. Tarjonta ei täällä ehkä ollut ihan yhtä laaja kuin vastaavan konseptin Teneriffan ravintolassa, mutta ruoka oli monipuolisempaa. Siinä missä isompi tytöistämme on yhä erittäin valikoiva syöjä, pienempi yllätti ainakin minut. Hän söi innostuneena lihavartaita, kalaa, mustekalarenkaita, erilaisia leikkeleitä kasvisten ja hedelmien lisäksi. Myös lasten oma buffet oli täällä mielestän parempi kuin Teneriffalla: siellä se oli lähes aina nugetteja ym., täällä löytyi kasviksia ja kanaa/kalaa paneroimattomana. Ehkä emme esikoiselle tarjonneetkaan vastaavia ruokia – nyt kuitenkin opiksi ja muistutukseksi itselle, että lapset tosiaan ovat erilaisia vaikka heistä hyvin paljon samaa löytyykin.

Täytyy tunnustaa, että vähän kulmiani kohotin lukiessani kommenttejanne lasten spagettiruokailusta. Toki sotkeminen on asia erikseen, mutta pienempi tytöistämme syö melkein kaiken vielä käsin. Kyllä, sen spagetinkin. Joku oikein helposti lusikoitava juttu menee ruokailuvälineillä, mutta suurin osa ruokailusta on edelleen sormiruokailua. Onneksi tässä hotellissa oli buffetravintolakin jaoteltu niin, että lapsiperheet sijoitettiin omalle alueelleen. Hotellissa olikin paljon lapsiperheitä, ja oikeastaan oli hyvin helpottavaa huomata, että samanlainen sotku syntyi syöttötuolissa kansallisuuteen katsomatta.

Muutenkin taisin lomalla olla lomafiiliksellä. Lomalla ollaan ja eletään rennommin, vaikka toki ruokailun aikataulutus menee yhä lasten ehdoilla. Reissu oli kaikinpuolin erittäin onnistunut. Lapset viihtyivät hyvin myös hotellin rannalla. Nukkuivat hyvin ja kaikki laastaritkin jäivät käyttämättä. Vanhemmistani oli apua ihan päivittäin, tämä vaikutti suuresti loman jouhevuuteen.

Näillä eväillä ensi kesänä Italiaan!

Miksei se nuku

Mikä on epämiellyttävintä arjessa pienten lasten vanhempana? Ainainen sotku keittiönpöydän alla ja muuallakin kodissa, meteli, marina valmistetun ruuan pahasta mausta – ehei, nämä ovat aivan peruskauraa ja kuitataan huumorilla. Mutta univaje. Kun sitä jatkuu riittävän pitkään, ei enää naurata yhtään.

Miksi meidän pienempi tyttäremme herää melkein joka yö huutamaan klo 02-04 välillä? Hän myllää hulluna pinnasängyssään, oikein heittelehtii niitä laitoja vasten ja raivoaa. Miksi? Päivisin hän on aivan normaali, hyväntuulinen, terve lapsi ja menee ihan rauhassa nukkumaan puoli yhdeksän-yhdeksän maissa. 1 vuotta 3 kk; toki hän päivisin koko ajan opettelee jotain uusia taitoja, etenkin nyt puhetta – prosessoiko niitä unissaan? Vai onko ne TAAS ne halvatun hampaat, joiden piikkiin voi laittaa melkein kaiken selittämättömän oireilun? Tätä on nyt jatkunut jo useamman viikon.

On onnettomuudessa pari onneakin. Onni nro 1.: esikoinen nukkuu kuin nuijalla nukutettuna huudosta huolimatta. On nukkunut ainakin kaksivuotiaasta näin joka yö sairasteluja lukuun ottamatta. Tätä odotan ja toivon myös toiselle, täytyyhän sen mennä niin hänelläkin. (Täytyy, muuten hajoaa pää. Elättelen iltaisin toivetta, että kyllä se varmaankin ensi yönä jo alkaa.) Onni nro 2. mieheni hoitaa nyt yöheräämiset ja rauhoittelut, ilman tätä en vaan jaksaisi. Onni nro 3. On niin aurinkoista, että sekin virkistää.

Toki herään huutoon silti itsekin. En tahtoisi siirtyä sohvalle nukkumaan, mutta ellei tilanne muutu, kerran pari viikossa tuota on varmaan pakko käyttää. Piti ihan epätoivoisena kaivaa esiin blogiarkistoista vastaava aika esikoisen kohdalta, sieltä löysin tällaisen Sunnuntaitytöt –postauksen noin 1 v 5 kk iästä, jossa olen hänen nukkumisistaan maininnut juuri tuollaisen möyrinnän. Vauva-aikana se oli vähän eri juttu, vauva hiljenee syöttämisellä. Tämän ikäinen ei enää syö yöllä, hiljentäminenkään ei ole yhtä nopeaa ja yksinkertaista.

Suht ryytyneinä menemme me vanhemmat tällä hetkellä. Mun mies rakasparka, itse käyn kuitenkin työpaikan hiljaisuudessa ison osan päivästä. Ja ei, en todellakaan ole jaksanut iltaisin suunnitella seuraavan päivän työvaatteita, saati silitellä. Mutta on mulla silti taktiikka: mikä on siistein ripustimessa riippuva vaate, yhdistä se johonkin helppoon ja lisää asuun joku huutomerkki.

Eilisen (ja tämän päivän) työasu tässä kuvassa, toivon ja oletan ja väitänkin huomion kiinnittyvän kaikkeen muuhun kuin väsyneisiin silmiin. Siisti = silkkipaita, helppo = farkut ja huutomerkki = kengät. Ja silmälasit. Käyttäisin aurinkolaseja sisällä jos kehtaisin. :D

silkkipusero Filippa K
farkut Ellos (saatu)
kengät Valentino
laukku Mulberry

Olkaa onnellisia te, joiden unta ei mikään huuto katkaise. Joo tiedän, teininä lapsia/nuoria yleensä pitää herätellä aamulla, mutta sinne on vielä kymmenen vuotta.. Vinkkejä, kohtalotovereita?

Juhlavat mekkotytöt ja ”luksuspomppu”

Tyttöjen vaatteista pyydetään tasaiseen enemmän kirjoituksia. Olisin aivan surkea lastenvaatebloggaaja; lapsia on monta kertaa vaikeampaa kuvata kuin aikuisia ja paikallaan pysyviä kohteita! Tässä  kuitenkin muutama kuva tyttöjen asuista isänsä yllätysjuhlaruokailupäivänä.

Siinä ensin hän, joka opettelee nyt kiihtyvällä vauhdilla asioita. Selviä sanoja on muutama (äiti, isi, auto, ei), muistaakseni siskollaankin oli tässä vaiheessa (1 v 4 kk) vielä aika vähän selvää puhetta. Sen sijaan sitä pölötystä ja yksittäisiä tavuja sanojen alusta ja lopusta, niitä riittää! Olimme kahdestaan kaupassa muutama päivä sitten ja E ilmeili ja naureskeli kassajonossa takana oleville. Toisia nauratti ja kassa kysyi, onko hän ikinä huonolla tuulella. On toki, raivostuu melkoisesti kun ei saa tahtoaan läpi, mutta muuten on sellainen perushyväntuulinen lapsi. Kiipeily ja touhuaminen kiinnostaa edelleen kovasti, nyt hän on yrittänyt opetella tasajalkaa hyppäämistä. Tripp trappiinsa hän osaa nyt kiivetä ja kiipeää itse istumaan turvakaaren ollessa yhä paikallaan (en kestä..).

Lasten tulee mielestäni näyttää lapsilta eikä miniaikuisilta, vaatteet mieluummin vähän väljiä kuin tiukkoja makkarankuoria. Siistit vaatteet erikseen, kotona käytetään rymyvaatteita.

Tytöt saavat usein vaatteita isovanhemmiltaan, kiitos! Tuo kuvien Fn aikanaan lahjaksi saama ja nyt E:n käytössä oleva violetti samettinen pallomekko on yksi suosikeistani. Kaunis malli ja tosi hyvälaatuinen kangas. Pienemmälle on ostettu olemattoman vähän uusia vaatteita, lähes kaikki ovat hänen sisarensa vanhoja tai lahjaksi saatuja. Jostain syystä olen nyt erityisen mieltynyt violettiin väriin lastenvaatteissa ja sitä on tullut ostettua selvästi aiempaa enemmän.

F:n luonnonvalkoinen kohokuvioitu neulosmekko on Zarasta. Juhlakenkien kuuluu tietenkin olla hopeakengät! Hän valkomekkoinen on löytänyt lisää kavereita uudesta kerhosta. Vielä ei muuten siskosten välille juuri leikkiä synny. F ei jaksa ”leikittää” vaan usein leikkiensä sotkemiseen hermostuneena pyytää meitä ottamaan E:n pois. Olen yrittänyt kannustaa häntä vaikka kertomaan sanoja vauvakirjoista, jotka pienempää nyt kovasti kiinnostavat, mutta ei se ainakaan vielä näytä innostavan.

Sitten ihan uusi löytö! Olen nähnyt muun muassa Facebookissa kuvia Pomp de Luxin lastenvaatteista ja pitänyt tyylistä kovasti, kokemusta merkistä meillä ei vielä ole. Aika klassisia vaatteita, tarpeeksi lapsekkaita makuuni ja tosi kauniita värejä. Työkaverini pitää merkin kotikutsuja, mutten viimeksi niille päässyt. Sen sijaan huomasin vasta viime viikolla, että Pomp de Luxilla on myös verkkokauppa, ja ihastuneena nakuttelin samoin tein tilauksen menemään. Katsotaan minkälaisia ovat, alla olevassa kollaasissa suurin osa tilaamistani vaatteista. Nuo värit ja vaatteiden leikkaukset! Onko teillä merkistä kokemuksia, mitä olette pitäneet?

kuvat: Pomp de Lux

Kollaasin tuotteet ylhäältä alas: 1. huivi, 2. tunika, 3. sukkahousut, 4. mekko, 5. vyö, 6. farkkushorsit, 7. mekko, 8. housut, 9. hame, 10. pipo ja 11. tunika.

Me kaikki menossa

Eilen oltiin studiolla kuvausmeikit naamassa, tänään kumppareissa metsässä. Viime tai sitä edellisviikolla oli muuten juttua jossain lehdessä metsässä kävelyn hyödyistä, ulkoilun lisäksi hyödyllistä vastustuskyvyn kannalta. Metsässä olo on niin rauhoittavaa, siellä ei voi kiirehtiä tai stressata. Mars metsään siis voimaan hyvin!

Isosisko harjoittelee pyöräilyä ilman apupyöriä, lisäapuna on potkupyörä. Sopii myös alamäkiajoon ;)

Lätäkössä läiskytyksen ihanuus taitaa olla sisäsyntyistä. Pikkusisko läiskytti, käveli jo hetken eteenpäin ja palasi taas takaisin läiskimään. Ja voi, varastosta hänelle haetut 21 koon kumpparit, liian isot. Ne putoilivat koko ajan.

Siellä täällä näkyi jo tosi kaunista maaruskaa, viininpunaista ja punertavaa. Mustikoita ja puolukoita oli paljon, kädet ja naamat sinisinä palasimme kotiin.

Rentouttavaa ja hyvävointista sunnuntaita teillekin ♥